Kivatsun luonnonpuisto (ven. Kivatch zapovednik) on Venäjän federaation liittovaltiotason luonnonsuojelualue Karjalan tasavallan Kontupohjan piirissä, 80 km Petroskoista. Vuonna 1931 perustetun luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 110 km². Luonnonpuistossa toimii paikallisesta eläimistöstä ja kasvillisuudesta kertova museo.
Kivatsun luonnonpuiston puiden keski-ikä on noin 120 vuotta, mutta vanhimmat puut ovat yli 300 vuotta vanhoja. Yleisimmät puulajit ovat mänty, kuusi ja koivu.
Kivatsun luonnonpuiston huomattavin nähtävyys on Suunujoessa on 10,7 metrin korkuinen Kivatsu -vesiputous. Kivatsu on Euroopan toiseksi suurin tasankovesiputous.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Kivatsun koskesta ovat peräisin 1500-luvun puoliväliltä.
Nykyään Kivatsun luonnonpuistoon on Karjalan suosituimpia matkakohteita.
Akateemikko N.Ozeretskovski kirjassaan «Matkakirjeitä Laatokalta ja Ääniseltä» (julkaistu 1788) kirjoittaa Kivatsun vesiputouksesta seuraavaa:
«Jo kauan ennen kuin olimme lähestymässäkään Kivatsua kuulimme koskessa virtaavien vasimassojen pauhun. Edessämme avautuvaan näkymään kuului joen poikki ulottuva, kooltaan valtava kivipaasi, jonka yläpuolella ovat kolme toinen toistaan korkeampaa putousta. Kahdesta ensimmäisestä, kivisten kaivantojen välissä olevasta portaasta vesi juoksee kolmanteen, josta se vuolaana ja vaahtoavana, rannalla olevat puut latvoihin asti kostuttaen syöksyy alavirrassa olevaan syvänteeseen. Edellä kerrotusta johtuen talvisaikaan puihin muodostuu suuria jääpuikkoja. Kevättulvien aikaan virtaus on niin voimakas että koskeen päätyneet tukit halkeavat kahteen ja useampaan kappaleeseen.»